Kevään huomaa vielä paremmin maalla kuin kaupungissa.
Vähintäänkin elämisen olosuhteissa, jotka ovat ennen lämpimän tuloa hieman
haastavammat. Meillä on täällä kyllä mukavuuksia, kuten sähköt ja sitä kautta
kodin elektroniikkaa. Keittiön hanasta tulee vähän kerrallaan kaivovettä, jolla
voi keitettynä pestä astioita, mutta juomavesi pitää hakea lähteeltä. Loppusyksystä
täältä hajosi järvessä oleva vesipumppu ja koska kenellekään ei tullut
mieleen, että tänne muutettaisiin alkuvuodesta asumaan, sitä ei heti korjattu.
Nyt se saatiin vaihdettua tietenkin vasta, kun jäät olivat lähteneet. Ensimmäisten
viikkojen aikana peseytyminen oli siis, sanotaanko mielenkiintoista. Siitä en
osaa tinkiä, etten peseytyisi päivittäin, joten hinasimme vettä avannosta
silloin kun se oli vielä mahdollista tai kannoimme sitä lähteeltä myös saunaa
varten. Hyvää treeniä, jos ei muuta. Useamman kerran liruttelin myös sitä kaivosta tulevaa vettä kattilaan ja lämmitin siitä pesuveteni. Siihen prosessiin meni hetkinen...
Sähköistä huolimatta, mökki lämpiää takan ja kamiinan
avulla. Talvella takkaan saa laittaa tulet melkein päivittäin, mutta onneksi
huhtikuusta alkaen on pärjännyt kolmekin päivää sillä varauksella mikä takkaan
jää. Pesuvedet lämmitetään tuota kattilasäätöä lukuun ottamatta saunan padassa
puilla ja toki myös itse sauna on puusauna. Tulen tekeminen on ihan kivaa
puuhaa ja toki sisällä mökissä on viihtyisää, kun takka rätisee vieressä.
Toisaalta tulien tekemiseen menee oma aikansa ja puita kuluisi aika vauhdilla,
jos kaikkia tulipesiä lämmittäisi jatkuvasti. En tainnut päästä kiroiluun
saakka, lähinnä vain huvittuneisuuteen, kun peseydyin tuolla kylmässä saunassa
ja hipsin sen jälkeen pyyhe päällä kylmässä takaisin mökkiin. Nyt alkaa senkin
suhteen jo vähän helpottaa, vaikka on siinä lämpöisessä kylppärissäkin
puolensa.
Olen huomannut, että vaikka etukäteen pelkäsin alkaako elämä
täällä olla liiankin verkkaista, se ei sitä tosiaan ole. Kun kaikkeen perus elämiseen
menee enemmän aikaa kuin vaikka kerrostalossa, niin tylsää ei ehdi tulla.
Kuukauden jälkeen tähän puuhasteluun ei ole vielä kypsynyt. Toivottavasti ei
kypsy pidemmän päällekään. On se silti ihanaa, kun välillä pääsee suihkuun,
sisävessaan ja voi huoletta tuulettaa ilman, että tulee huono omatunto lämmön
karkaamisesta. Tosi kliseistä, mutta niin sitä vaan oppii arvostamaan tavallisiakin
asioita, kun niitä ei ole.
Kirjoitusprojekti etenee toistaiseksi mukavasti. Kirjoitan
tällä hetkellä sellaista jäsentynyttä ajatuksen virtaa. En pyri vielä
korjaamaan kauheasti vaan annan vain mennä. Kun käsikirjoitus on valmis, alan tietenkin viilata sitä enemmän. Tai sitten jo siinä vaiheessa, kun itse tarinaa ei niin vain tulekaan. Kun iskee writer's block. Välillä tiedän heti, ettei jokin lause voi jäädä
sellaiseksi, kuin sen olen kirjoittanut tai että jokin kokonainen kappale tulee
todennäköisesti poistumaan lopullisesta tekstistä. Mutta ellen heti ole varma, miten
lauseen korjaisin tai siinä kappaleessa on jotain hyvääkin, annan niiden vielä olla. Sekin on minulle oma haasteensa, koska vaikken varsinainen täydellisyyden
tavoittelija olekaan, en tykkää jos teen jotain vähän sinnepäin. Ja nyt
kuitenkin teen juuri niin. Tuntuu vain kaikkein tärkeimmältä, että
annan tarinan tulla, annan henkilöhahmojen elää elämäänsä ja viedä minutkin mukanaan.
Yksityiskohdat ehtii hioa myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti