…tavarasta. Siitä kirjoitan tänään muutaman sanasen. Aloitan silti nurinkurisesti sillä, että
tykkään etenkin joistain tavaroistani tosi paljon. Tajusin vasta, että olen
ollut jo puolisen vuotta ilman ihan omaa kotia, omaa sisustusta, omia astioita,
liinavaatteita ja niin pois päin. En ole näiden muutamien kuukausien takia
laittanut tätä mökkiä millään lailla ja toisaalta sekin vaikuttaa, kun
tämä on muidenkin käytössä. Tällaiseen päättyvään ajanjaksoon osaa
asennoituakin siten, että noita edellä mainittuja asioita ei vain ole ja se on
ok. Mutta tiedän, että se tulee tuntumaan mahtavalta, kun olen ensimmäisen yön
omassa tulevassa asunnossani ja saan käyttää vain omia juttujani. On
varmasti ihanaa purkaa laatikoista ne Iittalan astiat, joita olen muutamat
viime vuodet kerännyt halpisastiaston tilalle ja joista tykkään tosi paljon.
Ostin juuri ennen edellisen kämpän menettämistä joitain pieniä
sisustusjuttuja ja nyt ne tuntuvat edelleen kuin uusilta. Täällä maalla olen
tehnyt vaikka mitä löytöjä, kuten esimerkiksi kaikki nuo kuvissa olevat esineet
ja napannut ne itselleni, kun muut eivät ole niitä kaivanneet. Olen kuvitellut
vaikka mitä erilaisia vaihtoehtoja tulevan sisustuksen varalle. Silloinkin kun en ole oikeasti muuttamassa saatan joskus käydä kiinnostavissa asuntonäytöissä ja piirtää pohjapiirustuksiin erilaisia vaihtoehtoja.
Turhan tavaran pois
heittämisestä on tullut sellainen muotijuttu mistä itse tykkään. Somessa oli se
haaste, että heitetään vuoden ajan yksi tavara päivässä pois. Vasta joku aika
sitten kuulin KonMari -menetelmästä, jossa tavaraa siivotaan pois reippaammin ja järjestelmällisemmin. Itse en ole koskaan ollut sellainen, että tavaroiden pois heittäminen olisi ihan erityisen vaikeaa. En ole niitä
ihmisiä, jotka ajattelevat, että tästä ja tästä ja tästä voi vielä joskus olla
hyötyä. Olen myös muuttanut niin paljon, että turhaa tavaraa on sitäkin kautta
hävinnyt nurkista. Kantamista on joka tapauksessa aina liikaa. En ollenkaan kirjoita tätä neuvoakseni muita. Tärkeintä on, että jokainen rakentaa kotinsa oman fiiliksensä mukaan. Hankkii lisää tai vähentää sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.
Siitä on jo useampi vuosi, kun aloin itse vähentää ilman mitään tietoa
näistä haasteista ja elämäntapaoppaista. Se alkoi koriste-esineistä, koska
niitä oli kertynyt melkoinen määrä. Olin tykännyt teinivuosista saakka hieman etnisestä sisustuksesta ja siitä, että kaiken
maailman matkamuistot ja muut pikkuhärpäkkeet olivat esillä. Asuntoni ei koskaan ollut tupaten täynnä tavaraa, kuten vaikka vanhusten
kohdalla joskus on, mutta nykyiseen nähden sitä oli paljon paljon enemmän. Alkoi vain tulla sellainen jännä olo, että tarvitsi enemmän vapaata tilaa. Olin myös kyllästynyt kaikkiin puueläimiin ja silloiseen värimaailmaan, jossa oli
paljon punaista, oranssia ja ruskeaa. Ajatus tyylin muuttamisesta oli ollut
mielessä jo pidempään ja sitten tuli taas se ratkaiseva hetki, jolloin päätin,
että nyt lähtee.
Seuraavassa
asunnossani sisustus muuttui jo aika paljon simppelimmäksi ja ehkä myös hitusen
aikuisemmaksi. Sitä seuraavan asunnon kohdalla jouduin tekemään käytännön syistä lisää karsintaa. Se oli se pieni yksiö ja esimerkiksi keittiöön ei
yksinkertaisesti mahtunut ne kaikki erilaiset lasit, jotka oli tarkoitettu eri
alkoholijuomille. Kun oli pakko vähentää, tajusin etten itseasiassa koskaan juo drinkkejä, viskiä enkä oluttakaan lasista. Eli viinilaseja lukuunottamatta kaikki pois. Keittiöstä lähti paljon muutakin, kun totesin, etten tarvitse kymmeniä
muumimukeja- ja kuppeja tai niin paljoa ruuanlaittoon ja leivontaan
tarvittavia astioita. Enhän juurikaan edes viihdy keittiössä. Tällä hetkellä onkin myymistä niissä muumiastioissa, joita vuodet keräsin.
Koriste-esineiden
ja vaatteiden lisäksi kaapeista lähti paljon muutakin sälää ja tällä hetkellä
uskallan väittää, että minulla ei ole kotonani yhtä ainoaa asiaa, jota en
oikeasti käytä. Jossain vaiheessa heitin pois esimerkiksi lyijy- ja
kuulakärkikyniä, joita oli jäänyt kasa opiskeluajoilta ja kaiken maailman messuilta.
Nyt minulla on oikeasti tasan kaksi kuulakärkikynää, toinen käsilaukussa ja toinen kotona. Viimeisimmän muuttoni yhteydessä myin pois
kaikki CD- ja DVD-levyni, koska huomasin, että ensimmäisiä en kuuntelee enää
lainkaan ja jälkimmäisiä olen katsonut ehkä kerran-pari vuodessa. Netissä on
kaikki kuunneltava ja katseltava mitä tarvitsen. Tätä myöten lähti DVD-soitin
ja itseasiassa myös VHS-nauhuri, jota olin säilyttänyt vain sen vuoksi, että
minulla oli kuusi tuntia Scarlet-elokuvia ja yksi kotivideo lukio-ajoilta. Vaatteiden kanssa oli vielä muutama vuosi sitten
tätä pompottelua, että säästän tämä topin vielä ensi kesään, vaikken sitä tänä kesänä
käyttänyt. Ainahan oma tyyli muuttuu ja jokin vanha vaatekappale voi alkaa
tuntua kivalta. Ei, niin ei vain tapahdu. Juuri koskaan. Joten en kauaakaan säilö
käyttämättömiä vaatteita.
Aluksi sen
rajumpi karsiminen oli helpompaa juuri vaatteiden kohdalla, koska ne on niin
helppo viedä kierrätykseen. Todennäköisesti alussa vein muutaman vaatteen
ja tavarankin, jotka olisivat kuuluneet roskikseen. Se ei tietenkään ole reilua noita järjestöjä kohtaan, joten opettelin heittämään pois, jos jotkin tavarat eivät vain löytäneet
paikkaansa mistään kierrätyspisteestä tai tuttujeni luota. Sellaisia tavaroita
on toki melko vähän, mutta yhdenkin roskikseen laittaminen tuntui
aikaisemmin tosi väärältä. Nykyään tavaran karsiminen on aika automaattista siinä vaiheessa,
kun huomaan, etten jotain enää käytä. En väitä, etteikö
ihminen pärjäisi paljon, paljon vähemmälläkin kuin mitä minä omistan, mutta
tavoitteeni ei ole se, etten välittäisi materiasta. En myöskään pidä kodissani siitä minimalistisimmasta sisustuksesta, joten on minulla
koriste-esineitä, tauluja ja sisustustekstiilejä. Joka tapauksessa kotini tuntuu nyt raikkaammalta kuin ennen. Oman sielun rauhani lisäksi ihanimpia asioita on yksinkertaisesti se, että pölyä ei kerry niin paljoa. Mutta ei me siis tuon Nuuskamuikkusen kanssa ihan samiksia olla. Sanokoon nyt silti viimeiset sanat, kun tulivat ihan sattumalta eteen tätä kirjoittaessani.
”Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” - Nuuskamuikkunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti