Hullu mummo V

Maija ajoi juuri pihaani tila-autollaan. Hän siis piti lupauksensa, tai pikemminkin uhkauksensa, että kuskaisi minut kädestä pitäen sille huippulääkärille, jonka oli kaivanut jostain esiin. Kävelin rivakasti eteiseen, ettei hän ehtisi pimputtaa epävireessä olevaa ovikelloani. Avasin oven ja hymyilin leveästi.

- Hei Helmi!

- Äiti!? Minähän olen Maija!

- Mitä sinä nyt höpiset? Kai minä nyt tiedän, minkä nimen olen itse sinulle antanut, Maija Mehiläinen.

- Vielä pahempaa, kutsuit minua hyönteiseksi viimeksi ihan pienenä. Ilmeisesti kuitenkin muistit sen lääkärikäynnin, kun olet laittautunut valmiiksi.

- Minkä lääkärikäynnin? Minä olen lähdössä tapaamaan Penttiä. Olenko muistanut kertoa, että hän on sieltä seurakunnasta ja on monta kertaa koettanut saada minua kahvittelemaan. En ole suostunut, kun en enää jaksaisi lähteä mihinkään miesjuttuihin. Mutta sitten ajattelin, että Pentti on kuitenkin mukava ja rauhallinen mies. Voihan sitä olla ihan kaverikin miehen kanssa.

- Jos sellaiset treffit tosiaan on olemassa, sinun täytyy perua ne. Me lähdemme sinne lääkäriin. Sinä lupasit tulla!

- Aaa. Niin justiinsa. No hyvä on, hyvä on. Taidan sitten vaan pyyhkiä huulipunat pois. Pitävät minua outona, jos menen sinne täydessä tällingissä.

Ajoimme hiljaisuuden vallitessa läpi asuinlähiöni ja toiselle puolelle keskustaa. Lääkäriaseman vastaanottotiloissa Maija hoiti puhumisen ja kun minua pyydettiin sisälle, hän tuppautui mukaan. Kieltelin ensin, mutta Maija katsoi minuun niin kuin tyttäret katsovat toivoessaan jotain oikein kovasti. Kun tytöt olivat pieniä, sitä katsetta vastaan oli ollut tosi vaikea taistella. Silloin kuitenkin auttoi, kun tiesi kieltämisen kasvattavan lapsia. Tyttöjen aikuistuttua, sitä katsetta oli jostain syystä alkanut olla jopa vaikeampi väistää kuin ennen. Siksihän tässäkin oltiin. Taas totesin Maijalle vain: ”Selvä sitten. Jos se on sinulle niin tärkeää”.

Lääkärille Maija alkoi samantien ladella huoltaan muistini heikkenemisestä ja muista huomaamistaan ongelmista. En ollut edes tajunnut, miten montaa eri oiretta olin osannut näytellä. Avasin suuni vasta, kun Maija totesi, etten ehkä enää pärjäisi yksin kotona. Älähdin kuuluvasti, että se nyt oli aivan liioittelua enkä lähtisi kotoani minnekään. Lääkäri tyynnytteli minua ja katsoi Maijaan todetessaan, että harvoin vanhukset halusivat lähteä omasta tutustua kodistaan vieraaseen paikkaan. Joskus niitä päätöksiä täytyi kuulemma tehdä ihan omaisten toimesta. Siinä vaiheessa minua alkoi todella pelottaa, että lääkärillä oli joku erikoinen agenda tehdä minusta sairas. Sen vuoksi päätin skarpata muistikokeessa. Tehtyäni annetut tehtävät, aloin sen sijaan pelätä, että tulos olisi liiankin hyvä. Ettei Maija vain arvaisi mitään.

Saimme alustavat tulokset melko nopeasti. Lääkäri totesi myös, että hän haluaisi konsultoida hoitavaa lääkäriäni ja pyytää luvallani lisää terveystietoja. Kun lääkäri alkoi lukea tuloksia, olin hieman hämmentynyt. En ollutkaan testien hikke ja priimus. Olin mokaillut joissakin kohdissa ja se kertoi oikeasti heikentyneestä muistista. Ei lääkäri sentäs mitään diagnoosia minulle iskenyt, mutta jatkotutkimukset kuulostivat pahaenteisiltä. Lisäksi hän ehdotti minulle kotiin avustajaa. Ammattilainen näkisi, miten pärjäisin arjessa. Lääkäristä oli kai erityisen hauskaa, kun hän totesi, että saisin laittaa itseäni treffikuntoon ihan rauhassa sillä aikaa, kun avustaja imuroisi taloa. Olin tietenkin unohtanut pyyhkiä huulipunat pois, kun hermoilin lääkärikäyntiä niin paljon. Aloin olla oikeasti väsynyt ja ärsyynnyin lääkärin mielistelevästä tyylistä jokaisen hänen sanomansa sanan kohdalla enemmän. Tietenkin hän halusi olla mahdottoman ystävällinen ja löytää minusta jotain vikaa, jotta saisi rahat noista ehdottoman tärkeistä lisätutkimuksista. Onneksi aika alkoi olla lopussa ennen kuin sanoin mitään kovin ikävää. Kävelin tyytyväisesti hymyilevän Maijan kanssa takaisin hissiin ja autoon.

- Eikö ollutkin ihan hyvä käynti? Se apulainen kuulostaa järkevältä ja jos vaikka vielä selviäisi jotain, kun he ovat tilanneet paperisi julkiselta puolelta.

- Kultaseni. Ei minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan, että saan jonkun keittämään iltapäiväkahvit ja viikkaamaan lakanoita puolestani. Se taitaa vain maksaa aika paljon. Ei minun eläkkeelläni makseta kenellekään palkkaa. Tiedät, että olen pärjännyt vuosikymmenet, vaikka minulla on ollut kolme näin itsepäistä tytärtäkin kasvatettavana.

- Mutta varmaan jos lopulliset tutkimustulokset näyttävät siltä, että apulaisesta olisi hyötyä, siinä autetaan kunnan puolelta tai jotain. Jos palkkaisimme nyt jonkun pätevän tyypin vähän niin kuin kokeiluun ja koetetaan saada hänet jatkamaan sitten myöhemminkin. Puhuin näistä tutkimuksistakin Matiaksen ja Helmin kanssa ja me olisimme varmasti valmiita maksamaan muutaman käynnin verran. Suostuisit nyt. Se helpottaisi minua, kun tietäisin, että joku käy auttelemassa.

- Minä mietin vielä. Olihan se kamala lääkäri toisaalta siinä mielessä oikeassa, että jos sen saisi myös imuroimaan niin minulle jäisi enemmän aikaa itselleni. Puhuttiinko me tosiaan minun ja Pentin treffeistä tuolla käynnillä?

- Minusta se lääkäri oli ihan ok. Alankin jo selvittää millaisia avustajia olisi tarjolla ja soitellaan sitten tarkemmin. Puhelimesi taitaa muuten soida tälläkin hetkellä.

- No niin. Onkohan se nyt se Pentti, kun en sitten ilmoitellut hänelle mitään. Ei. Jonna soittaa.

- Äiti täällä.

- Jonna tässä moi! Olen käynyt noita asuntonäyttöjä läpi, kun kavereilla kiertäminen alkaa tuntua niin raskaalta. Yhtenä aamuna nukuin pommiinkin ja sain pomolta huudot. Se minun kaverini ei käy koulussa tai töissä tai mitään niin se oli vaan näpännyt herätyksenä pois päältä. Mutta siis niitä asuntonäyttöjä on tullut kierreltyä enkä saa mitään, kun ne tarkistaa aina luottotiedot. Siis vaikka olen töissä! Ihan älytöntä. Puhuttiin Maijan kanssa, että voisin kuitenkin muuttaa sinne sinun yläkertaan. Se piti sitä tosi hyvänä ajatuksena, kun sinulla on ollut niitä muistihäiriöitäkin, tai mitä ne nyt oli. Maija taitaa olla vähän turhan paniikissa, mutta siinähän menisi vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Minä saisin kämpän, tietenkin vaan väliaikaisesti ja voisin raportoida Maijalle, että kaikki on hyvin. Taidan kantaa kamani sinne jo tänään. Jos vaan ehdit, niin voisitko vähän katsoa, onko se minun huone ihan pölyssä. Kun minulla on se astma. Ja jos vaan mitenkään saisin pariksi päiväksi ruokaa lainaan. Minulla on palkkapäivä vasta perjantaina ja menin ostamaan yhdet kengät. Ihan tyhmäähän se oli, mutta niin...Nyt täytyy mennä. Tulen sitten illalla. Moi moi!

Ei pirulauta! Tämä tästä nyt vielä puuttui. Uudet lääkärit ja tutkimukset ja jopa joku hemmetin avustaja alkoi kuulostaa älyttömän hyvältä sen rinnalla, että Jonna oli tulossa kotiin. Ehtisinköhän vielä vaihdattaa lukot tai jotain. Ja oliko muka Maija ollut tämän kannalla. Tästä pitääkin vielä keskustella.